Perjantain pohdintoja...
Kirjallisuuslehti Vinskin pääkirjoituksessa (3/2010) puhutaan kirjaston ja KiVa koulu-ohjelman yhteydestä. Kirjastotäti Marita Nuto kirjoittaa:
"kirjastolla on huomattava rooli lapsen turvallisen kasvun tukemisessa. Kirjasto on ainutlaatuinen, ilmainen paikka viettää aikaa koulun jäkeen. Se on kiusaamisesta ja syrjinnästä vapaa alue, koska siellä on aina paikalla aikuisia kirjastolaisia, joille kaikki, pienimmätkin asiakkaat ovat tärkeitä ja tasavertaisia."
Tehdessäni omaa opinnäytettäni nuortenkirjastotyöhön liittyen, tulin itsekin samaan tulokseen. Miellän kirjaston paikaksi, johon nuoren on helppo tulla vaikka kokisikin jonkinlaista syrjintää tai ei kuuluisi siihen cooleimpaan porukkaan. Kirjaston käyttäjät eivät ole yhtä ryhmittyneitä kuin ehkä nuorisotiloilla tai harrastuskerhoissa käyvät. Kirjastoon voi tulla omaan tahtiin, yksin tai porukassa.
Toivon, että Turun normaalikoulun kirjastokin on juuri tällainen paikka, vaikka Nuto viittaa tietysti enemmän yleiseen kirjastoon kuin koulukirjastoon.. Sen lisäksi, että kirjastoa käytetään luokittain ja läksyjen tekoon, olisi mukavaa että nuori kokisi kirjaston turvalliseksi paikaksi levähtää vaatimusten ja koulutyön keskellä. Joillekin oppilaille kirjasto onkin jo paikka, johon tullaan aamulla odottamaan koulun alkua tai puimaan kaverin kanssa edellispäivän ihmissuhdedraamaa. Mitä nuorempi kirjastonkäyttäjä, sitä enemmän haetaan kontaktia myös minuun arkipäiväisen jutustelun ja kysymysten kautta. Esimerkiksi kirjaston täytetyn joutsen tarinaa on mietitty ja arvailtu olisiko Anna Abreu joskus käynyt kirjastossamme. Vaikeita kysymyksiä...
Lapset ja nuoret eivät siis aina tule kirjastoon kirja-aineiston perässä, vaan hakevat jotain muuta?
Tätäkin voi miettiä, kun vastaatte kirjastokyselyyn Wilmassa (kysely avoinna 5.11. asti, vink vink).
"kirjastolla on huomattava rooli lapsen turvallisen kasvun tukemisessa. Kirjasto on ainutlaatuinen, ilmainen paikka viettää aikaa koulun jäkeen. Se on kiusaamisesta ja syrjinnästä vapaa alue, koska siellä on aina paikalla aikuisia kirjastolaisia, joille kaikki, pienimmätkin asiakkaat ovat tärkeitä ja tasavertaisia."
Tehdessäni omaa opinnäytettäni nuortenkirjastotyöhön liittyen, tulin itsekin samaan tulokseen. Miellän kirjaston paikaksi, johon nuoren on helppo tulla vaikka kokisikin jonkinlaista syrjintää tai ei kuuluisi siihen cooleimpaan porukkaan. Kirjaston käyttäjät eivät ole yhtä ryhmittyneitä kuin ehkä nuorisotiloilla tai harrastuskerhoissa käyvät. Kirjastoon voi tulla omaan tahtiin, yksin tai porukassa.
Toivon, että Turun normaalikoulun kirjastokin on juuri tällainen paikka, vaikka Nuto viittaa tietysti enemmän yleiseen kirjastoon kuin koulukirjastoon.. Sen lisäksi, että kirjastoa käytetään luokittain ja läksyjen tekoon, olisi mukavaa että nuori kokisi kirjaston turvalliseksi paikaksi levähtää vaatimusten ja koulutyön keskellä. Joillekin oppilaille kirjasto onkin jo paikka, johon tullaan aamulla odottamaan koulun alkua tai puimaan kaverin kanssa edellispäivän ihmissuhdedraamaa. Mitä nuorempi kirjastonkäyttäjä, sitä enemmän haetaan kontaktia myös minuun arkipäiväisen jutustelun ja kysymysten kautta. Esimerkiksi kirjaston täytetyn joutsen tarinaa on mietitty ja arvailtu olisiko Anna Abreu joskus käynyt kirjastossamme. Vaikeita kysymyksiä...
Lapset ja nuoret eivät siis aina tule kirjastoon kirja-aineiston perässä, vaan hakevat jotain muuta?
Tätäkin voi miettiä, kun vastaatte kirjastokyselyyn Wilmassa (kysely avoinna 5.11. asti, vink vink).
Kommentit
Lähetä kommentti